Käynnistymäisillään olevat luonnonarvomarkkinat voivat auttaa suomalaista luontoa, uskoo Metsäkeskuksen Salla Laukkanen.
Salla Laukkanen on sonnustautunut maastovaatteisiin. Hän on lähdössä Jyväskylän keskustasta Soidensuolle tarkastamaan Jyväskylän kaupungin omistavaa ennallistettavaa suota, johon joukko päättäjiä on tulossa tutustumaan. Siellä on tarkoitus tukkia aikanaan kaivetut kuivatusojat, jotta suo voi palautua luonnontilaan.
Ennallistaminen on tärkeätä, koska Suomen metsäluonto köyhtyy. Nykyisellään joka kymmenes metsien eliölaji ja jopa kolme neljästä maamme metsätyypistä on luokiteltu uhanalaiseksi. Eikä suunta ole parempaan.
Pulma on viheliäinen, koska merkittävin metsäluonnon köyhdyttäjä on metsätalous, ja se puolestaan tunnetun tärkeätä kansantaloudelle. Siksi ongelmaan pyritään ratkomaan monenlaisin keinoin niin Euroopan Unionin kuin Suomen valtionkin taholta.
Uutta rahaa suojeluun
”Aivan selvää on, että valtion rahat eivät kaikkeen riitä”, sanoo Laukkanen, Metsäkeskuksen projektipäällikkö.
Tarvitaan siis yksityistä rahaa. Sen valjastamiseksi Suomeen ollaan on käynnistämässä luonnonarvomarkkinoita. Nimi kertoo paljon: nyt metsänomistajan on mahdollista käydä kauppaa metsiensä luontoarvoilla. Markkinoille osallistuminen on vapaaehtoista.
Luontoarvokauppa voi olla ekologista kompensaatiota, jossa yritys korvaa yhtäällä aiheuttamansa haitan toisaalla: kaadetaan metsä kauppakeskuksen tieltä, mutta luodaan luontoarvoa maksamalla maanomistajalle metsän ennallistamisesta ja suojelusta toisaalla. Luontoarvon mittarina toimii kätevä ja pätevä luonnonarvohehtaari.
Käynnistymässä on myös toinen kauppatapa. Siinä yritys voi ostaa metsänomistajalta luontotekoja ilman, että se liittyisi mihinkään haittaan. Luontoteot voivat olla monenlaisia monimuotoisuutta edistäviä toimia, kuten ennallistamista tai suojelua. Ostettua arvoa yritys voisi käyttää vastuullisuusraportoinnissaan.
Tietoa ja uskottavuutta
Metsäkeskuksen rooli on välittää tietoa ammattilaisille ja metsänomistajille. Laukkanen työskentelee myös Enne-hankkeessa, jonka on määrä tukea uusien luonnonarvomarkkinoiden muodostumista.
Tietoa tarvitaankin kipeästi.
Laukkanen sanoo, että tarvittaisiin ensi tilassa avoin palvelu, jossa kaikki luonnonsuojelualueet, metsälakikohteet ja luonnonarvomarkkinan piirissä olevat metsäalat olisi selvästi ja kattavasti merkitty. Nyt tieto on hajallaan. Palvelu auttaisi sekä metsänomistajaa että viranomaista.
”Jos vaikkapa metsähallitus lähtee ennallistamaan suurta suoaluetta, sillä voi olla 50 metsänomistajaa naapurina. He hyötyisivät tiedosta, ja moni voisi harkita mukaan lähtemistä”, Laukkanen sanoo.
Kipeimmin tietoa tarvitaan yrityksissä, jotta kauppoihin rohjettaisiin ryhtyä. Koska ekologinen kompensaatiokin on yrityksille vapaaehtoista, markkina tuskin syntyy ilman apua: luonnonarvoista pitäisi tulla yleisesti tuttu ja arvostettu kauppakohde.
Arvostus syntyy siitä, että luonnonarvokauppa on suojelullisesti uskottavaa.
”Ekologinen kompensaatio toimii niin, että jos yritys korvaa aiheuttamansa luontohaitan toisaalla, alue suojellaan pysyvästi. Muiden luontotekojen kohdalla tilanne on vielä epäselvä”, Laukkanen kuvaa nykytilannetta.
Pysyvällä suojelulla on metsäalan organisaatioissa kannattajansa ja vastustajansa.
”Mutta määräaikainen suojelu ei pysäytä luontokatoa.”
Laukkanen toivoisi, että ekologisen kompensaation lisäksi luonnonympäristöjen ennallistaminen johtaisi luonnonarvokaupassa pysyvään suojeluun. Se olisi hänen mukaansa myös ostajan etu.
”Onko yrityksen kannattavaa investoida luontoarvojen lisäämiseen, jos riskinä on että metsä hakataan sopimuskauden jälkeen? Eikö se haiskahtaisi viherpesulta?” Laukkanen kysyy.
Luontoa-konsulttiyrityksen paikallisista luonnonarvomarkkinoista Keski-Suomen liitolle laatima raportti on Laukkasen kanssa samoilla linjoilla. Sen mukaan alueen yrityksillä on kyllä kiinnostusta, mutta tietoa puuttuu ja viherpesua pelätään.
”Olen myös toiveikas. Uskon, että kiinnostusta löytyy, kunhan luonnonarvomarkkina saadaan vakuuttavaksi. Monet yritykset raportoivat jo vastuullisuudestaan”, Laukkanen pohtii.
Luonnonarvomarkkinoiden mahdollisuuksia Keski-Suomessa on kartoitettu tuoreessa selvityksessä.
Artikkeli on toteutettu EU:n osarahoittamassa LUMOAVA-hankkeessa.
