Luonnonarvomarkkinat toivotetaan tervetulleiksi metsänhoitoyhdistyksessä, mutta avoimia kysymyksiä on vielä paljon, sanoo Metsänhoitoyhdistys Päijänteen Petri Takalo.
Monella metsänomistajalla on maillaan hieno metsä, jota ei tee mieli hakata, mutta joka ei aivan täytä tiukkoja suojelukriteereitä. Tai vajaakasvuinen kuivattu suo, jonka puustoa ei oikeastaan taloudellisesti kannata myydä.
Pistää pohtimaan, jos metsästä pitäisi saada myös tuloja.
Tällaisiin tilanteisiin on tarjolla mahdollinen ratkaisu, kun Suomeen ollaan synnyttämässä luonnonarvomarkkinoita. Sen myötä metsänomistaja voi luoda metsiinsä lisää luontoarvoja, ja myydä niitä markkinoilla yrityksille.
Kauppa voi olla ekologista kompensaatiota, jossa aiheutettu luontohaitta korvataan ostamalla luontoarvoja: yhtäällä metsää kaadetaan, toisaalla ennallistetaan ja suojellaan. Toinen keino olisi myydä luontoarvojen lisäystä yrityksille, jotka haluavat osoittaa luotettavasti vastuullisuutensa – luonnonarvomarkkinoilla kun käytetään tutkijoiden suosimaa luonnonarvohehtaari-yksikköä mittarina.
”Se on tervetullut vaihtoehto”, sanoo Keski-Suomessa toimivan Metsänhoitoyhdistys Päijänteen toimitusjohtaja Petri Takalo.
”Mutta on se vielä hiukan hahmotonta, että mitä tämä käytännössä tarkoittaa.”
Suojelu käy kaupaksi
Petri Takalo on ollut Päijänteen palveluksessa pian kaksikymmentä vuotta, toimitusjohtajanakin ensi vuonna kymmenen. Heillä on kokemusta uusien palveluiden onnistuneesta kauppaamisesta metsänomistajille. Esimerkiksi nelisen vuotta sitten he liittivät metsäasiantuntijoiden tulostavoitteisiin ympäristötukikiintiön. Sen seurauksena määräaikaisia suojelusopimuksia on alueella solmittu maan kärkivauhtia.
”Asiakkaamme ovat ottaneet nämä uudet palvelut tosi hyvin vastaan, ja miksi eivät olisi.”, Takalo sanoo.
Suomessa on noin kuusisataatuhatta yksityistä metsänomistajaa, kirjava joukko. Monelle metsänhoitoyhdistys on tärkein tietolähde metsänhoidon vaihtoehdoista. Metsäasiantuntijat tuntevat pykälät ja byrokratian sekä osaavat nähdä mikä metsäala saattaisi soveltua luontotekoihin ja monimuotoisuuden lisäämiseen.
”On se rooli tosi merkittävä. Joka paikkakunnalla on metsänhoitoyhdistys. Kaikki metsänomistajat eivät palveluita käytä, mutta monet kuitenkin.”
Kuka ostaa luontoarvoja?
Ensin pitäisi kuitenkin ottaa yksi iso askel: pitäisi tulla kauppoja, että niitä voitaisiin tehdä lisää.
Maa- ja metsätaloustuottajain keskusliitto MTK avasi keväällä myyjiä ja ostajia yhdistävän verkkokauppapaikan osoitteeseen luontoarvot.fi. Siellä on nykyisellään joitakin luonnonarvokohteita kaupan.
Myös MHY Päijänne aikoo lähteä kauppapaikalle mukaan. Takalo sanoo, että myytävää löytyisi, jos ostajia olisi.
”Kauppapaikalle tarvittaisiin lisää rekisteröityneitä ostajia. Lisäksi pitäisi saada muutama selvä esimerkkikauppa, että osaisimme arvioida, minkälaisia tuloja metsänomistaja voi odottaa. Sitä ennen on vaikea lähteä liikkeelle”, Takalo sanoo.
”Sen jälkeen metsänomistajia kyllä takuulla kiinnostaa.”
Avoimia kysymyksiä siis on, eikä muutenkaan ole yllätys, että aivan uudenlaisen markkinan käynnistämisessä on alkuyskähtelynsä. Pelissä on kuitenkin paljon, koska luontokatoon pitää joka tapauksessa puuttua. Parhaimmillaan luonnonarvomarkkinat voisivat hidastaa suomalaisen luonnon köyhtymistä ja siinä samalla tarjota luonnonhoidosta metsänomistajalle kelpo korvauksen. Petri Takalo on toiveikas:
”Ihmistoiminta ja metsätalous ovat heikentäneet suomalaisen luonnon monimuotoisuutta, ja tällaisilla keinoilla voitaisiin osaltaan parantaa luonnon hyvinvointia.”
Luonnonarvomarkkinoiden mahdollisuuksia Keski-Suomessa on kartoitettu tuoreessa selvityksessä.
Artikkeli on toteutettu EU:n osarahoittamassa LUMOAVA-hankkeessa.
Artikkelin on kirjoittanut Mikko Pelttari.
